Joululoma

Katso mamma, löysin pihalta tällaisen jäätyneen hiiren. Mitä? Enkö saakaan tuoda sitä sisälle? Tämän puun tuon ainakin. Sitä on niin kiva murentaa lattialle.

Olimme eilen aamulenkillä metsässä. Sieltä löytyi juuri ammuttu jänis. Kuinka mielenkiintoista! Ennen kuin ehdin tehdä mitään, joku oli jo repinyt siltä korvan irti ja toi sen sisälle. Harhautin Pyryä makupalalla ja sain kuin sainkin anastettua korvan itselleni.

Etsin pari isoa muovipussia ja kävin paketoimassa jäätyneen raadon. Sitten kiikutin sen roskapönttöön. Kuinka ollakaan, roskikset oli tyhjätty juuri aamulla. Toivottavasti seuraavaan tyhjennyskertaan pitää pientä pakkasta, jotta jänis ei rupea liiaksi haisemaan pöntön pohjalla.

Olemme tänään toista päivää joululomalla. Ohjelmassa on puunpalasten ja suolestettujen pehmolelujen raivausta. Iltapäivällä lähdemme isän luo viettämään joulua. Saa nähdä, mitä Pyry tykkää sisälle tuotavasta kuusesta.

Lämmintä joulua teille, jotka seuraatte meidän edesottamuksiamme!

Synttärit

Meillä asuu nyt tomera 1-vuotias. Synttärit menivät allekirjoittaneen kuumeillessa, mutta tilasin Pyrylle kuitenkin villapaidan synttärilahjaksi. Illalla päivää juhlittiin koiranmakkaralla ja katsomalla pari jaksoa Hopeanuolta.

Eilen satoi ensilumi. Puin Pyrylle manttelin, ja sitten lähdimme tutkailemaan valkoista metsää. Se olikin melko jännittävää: maa oli valkoinen mutta silti oli pimeä. Jännä seurata, kuinka Pyry selvästi nauttii lumesta. Joka paikassa on niin paljon katseltavaa ja tongittavaa.

Olin äskettäin viikon erossa Pyrystä, kun ohjelmassa oli työmatkaa ja muuta menoa. Koin olevani huono äiti, kun nautin pitkään nukkumisesta. Podin huonoa omaatuntoa myös siitä, että jätän koirani isäni vaivoiksi. Tosin uskon vakaasti, että Pyry toi melkoisesti iloa isäni elämään. Vaikka koirastani kuulemma on vaivaa samaan tapaan kuin pienestä lapsesta: 274, vai kuinka te nuoret sanotte. :D No mutta: Pyryhän tuo iloa jokaisen elämään. Kun taas näimme, lupasin Pyrylle, että mamma ei jätä häntä enää koskaan.

Pyry nukkuu yönsä nykyään olohuoneen nojatuolissa. Joskus tosin se haluaa tulla makkariin lattialla lojuvan päiväpeiton päälle. Viime viikolla luulin yskiväni keuhkoni pihalle. Silloin Pyry tuli keskellä yötä katsomaan, mistä kamala meteli kuuluu. Kai se totesi mamman olevan elossa ja lähti takaisin nukkumaan. Tai sitten mamma vain häiritsi sen unia.

Olen huomannut herätyskellon tarpeettomaksi. Joka aamu kello 06.29 Pyry istuu sänkyni viereen tuijottamaan. Jos se osaisi puhua, se varmaan sanoisi: " Mamma, herää jo. Minä ainakin haluan pihalle."

Romantiikkaa

Kohta 11 kuukautta vanha Pyry-poika on huomannut naiset. Hänen tyttöystävällään Kairalla on juoksuaika, mikä aiheuttaa viriilissä uroksessa aikamoisia värinöitä. Pyry ei kuitenkaan ole vielä paikantanut oikeaa kohtaa vaan yrittää levittää siementään Kairan kyljestä tai kuonosta.

Ehkä Pyry ei vielä ole aivan selvillä seksuaalisuudestaan, koska eilen saimme todistaa tapahtumaa, jossa Kaira-tyttö hytkyi ja nytkyi Pyryn päällä. Siinä meillä uljas uros.

Eräänä päivänä Kaira kävi luonamme ja jätti tietysti hajujaan muistoksi. Pyry meni ihan sekaisin. Se uikutti ja valitti, halusi pihalle haistelemaan Kairan pissoja, änkesi syliin ja näytti surkealta. Kyllä naisilla vain on valtaa!

Muuten elo sujuu kuin ennenkin. Aamuisin lämpötila lähentelee nollaa, ja olemmekin pukeneet lenkille ohuen fleecen. Tilasin Pyrylle Hurtan manttelin kovia pakkasia varten.

Lumileikkejä odotellessa.

Viimeinen lomaviikko

Kesäloman viimeinen viikko on ollut täynnä toimintaa. Ajatuksena oli olla tekemättä mitään, mutta silti jokaiselle päivälle on kertynyt jonkinmoista actionia.

Tiistaina olimme ensimmäistä kertaa mätsärissä. Emäntää taisi jännittää enemmän kuin Pyryä. Se oli innoissaan ja halusi vain haistella uusia koiratuttavuuksia. Ilta oli tosi kuuma, ja pian koira väsähti ja laittoi maate. Lopulta pääsimme kehään. Kauniista käynnistä vierelle ei tullut oikein mitään, mutta onneksi Pyry antoi tuomarin rauhassa tutkia hampaat. Tuloksena oli sininen nauha ja parin tunnin odotus. Lopulta pääsimmekin kehään muitten sinisten kanssa ja karsiuduimme ensimmäisellä kierroksella. Vaikka emme niittäneetkään mainetta ja kunniaa, saimme kiitosta muualta: Joku nainen nimittäin kiinnitti huomionsa Pyryyn ja tuli kyselemään rodusta ja luonteesta. Ylpeänä kerroin hänelle Pyryn parhaista puolista.

Keskiviikkona olimme pentukurssilla. Viimeisen tunnin ohjelmaksi oli sovittu kaupunkikierros. Tapasimmekin puistossa ja lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Kävimme muun muassa rautatieasemalla ihmettelemässä itsestään aukeavia ovia. Ei puhettakaan, että Pyry olisi kävellyt nätisti vieressä! Se keskittyi vetämään, nuuskimaan ja merkkailemaan. Kaupungille on kyllä lähdettävä uudestaan, jotta saamme harjoitella ihmisvilinässä käyttäytymistä.

Eilen lauantaina matkasimme ystävän mökille. Päivä sujui ruuan, saunan ja karaoken merkeissä. Uimaankin päästiin. Mökillä oli myös yksi uusi tuttavuus, nimittäin täytetty kettu. Se vasta aiheutti ihmetystä! Ja haukkumista. Ja nuuhkimista. Pyry on parhaimmillaan silloin, kun saa olla joukon mukana tai perheen parissa. Se on heti kaikkien kaveri ja voittaa muut puolelleen. Ehkä se johtuu kauniista silmistään ja mutkattomasta luonteestaan.

Uimamaisterin sukukokous

Pyrystä on kehittynyt todellinen himouimari. Se todellakin pitää uimisesta, koska täytyyhän sen mennä muun porukan mukana. Märkään pihakoiraan tarttuu mukavasti rapaa, jonka se sitten kuljettaa mukanaan autoon, sohvalle, petille..

Uiminen aiheuttaa Pyrylle virtapiikin, ja koira on hetken ihan vallaton. :) Energinenhän se on yleensä aina, mitä nyt helteillä ei jaksa touhuta ihan samaan tahtiin kuin hieman viileämmällä säällä. Virtapiikki katoaa yhtäkkiä, ja märkä koira kaatuu kyljelleen nukkumaan. Usein petipaikkana on nojatuoli tai syli, pehmeää ja lämmintä pitää olla. Joskus väsy yllättää kesken matkan, ja Pyry nukahtaa lattialle tai hiipii tuolin alle rauhaan.

Olimme eilen sukukokouksessa. Siellä Pyry tapasi äitinsä, isänsä, molemmat siskonsa ja melkein kaikki veljensä. Tytöt olivat kauniita, pieniä ja siroja. Pieniä olivat myös veljet Pyryyn verrattuna. Se oli selvästi perheen suurin ja ihan omannäköisensä. Muilla koirilla ei ollut ruskeaa naamaa, vaan olivat enemmän mustavalkoisia. Isäkoiran omistajan mukaan Pyry muistuttaa isoisäänsä Tabascoa. Isoisän kuvan näkee täältä: http://www.anneniemi.fi/koirat.htm
Lienee turha mainita, että omasta mielestäni Pyry on ulkoisesti ja sisäisesti suvunsa priimus. :)

Tapaaminen oli mukava ja rento. Emäntämme oli laittanut pöydän koreaksi pihalle, ja koirat saivat telmiä isossa häkissä. Oli mukava vaihtaa kuulumisia melkein sukulaisten kanssa. Toivottavasti näemme taas ensi kesänä!

Jänis istui maassa

Viime päivityksestä on kulunut luvattoman pitkä aika. Paljon on ehtinyt tapahtua tällä välin!

Taitaa olla jo kuukausi siitä, kun Pyry saalisti ensimmäisen rusakkonsa. Pupu oli tosin vasta pentu, mutta yritti huimaa vauhtia karkuun pelottavaa petoa eli Pyry-koiraa. Pyry ahdisti jäniksen puupinon alle, ja pian säälittävä vikinä lakkasi. Pyry oli ylpeä saaliistaan ja kantoikin sen heti ulko-ovemme eteen. En oikein osannut suhtautua aikaansaannokseen, vaan lähinnä itkin suloista pientä pupua, jonka elämä päättyi ennen aikojaan. Pyry ei saanut syödä saalistaan, vaan naapurin raksatyömies lupasi huolehtia ruumiista.

Mikä järkytys se olikaan? Pieni vauvani on raaka peto! Myöhemmin illalla osasin olla ylpeä koirastani, joka nuoresta iästään huolimatta pystyy saalistamaan ravintonsa. Yleensä ravinto kyllä ostetaan paikallisesta Mustista ja Mirristä säkissä..

Pupun jälkeen Pyry on löytänyt metsästä lintuja, tai pikemmin niiden osia, kuten päitä ja jalkoja. Ilmeisesti ne kaikki maistuvat tosi hyvältä, koska mitään ei ole vielä jäänyt syömättä.

Olin eilen uimassa. Pyrylle tuli laiturilla paniikki, kun käänsin selkäni ja lähdin uimaan kauemmas. Sen piti hypätä veteen ja uida mamman syliin. :) Pyry onkin melkoinen mammanpoika, joka seuraa joskus varjon lailla.

Näillä helteillä Pyry on ihan väsynyt, eikä ruokakaan oikein maistu. Käymme pihalla tekemässä paljon totutumpia lyhempiä lenkkejä emmekä muutenkaan peuhaa tavalliseen tahtiin.

Toukokuun lopussa Pyry täytti puoli vuotta. Aika menee tosi äkkiä! Tällä hetkellä se on jo lähes sisäsiisti ja painaa 7,5 kiloa. Tilasin sille netistä uuden pannan, taluttimen ja valjaat, kaikki tietysti samaa väriä ja sarjaa. :) Koulutus on vielä kesken, ja tänne-käskyn totteleminen satunnaista. Haukkumisen lopettaminen on lähes mahdotonta ja hihnassa kulkemistakin pitää vielä harjoitella. Kaikesta huolimatta Pyry on elämäni rakkaus.

Rakas

Olen yrittänyt miettiä, mitä Pyry minulle merkitsee, ja tullut siihen tulokseen, että en osaa kuvailla merkitystä sanoin. Mietin, mitä tekisin, jos se sairastuisi vakavasti. Myisin varmasti kaiken omaisuuteni, jos saisin sen sillä kuntoon. (Omaisuuteni on a. auto ja b. moottoripyörä.)

Tavalliset päivämme alkavat aamulla puoli seitsemältä. Silloin nousen ja Pyry herää viereltäni. Lähdemme päivän ensimmäiselle kävelylle. Pihassa on yleensä niin rauhallista, että en laita sitä naruun ollenkaan vaan kävelemme läheiseen metsään. Pyry loikkii innokkaasti mättäiden yli ja tonkii muurahaiskekoja. Sitten se ihmettelee, mikä naamaa kutittaa. Ihana!

Kun lähden töihin, jätän Pyrylle vähän tekemistä päivän ajaksi. Yleensä laitan jauhelihaa johonkin leluun tai tyhjään maitopurkkiin. Jauheliha onkin Pyryn herkkua. Mielestäni Pyry pärjää yksin ihan hyvin. Se ei jää haukkumaan tai ulisemaan perääni vaan käy heti aarteen kimppuun. Tullessani kotiin se haukkuu innoissaan oven takana. Riisun kaikessa rauhassa ja käsken Pyryn istua. Sitten istun sohvalle ja Pyry saa tulla tervehtimään. Voi sitä molemminpuolista riemua!

Iltapäivällä teemme pitemmän lenkin taas metsässä. Eilen istahdin kalliolle hetkeksi ja tietysti mammanpojan piti päästä syliin. Naureskelin itsekseni, että hetki sopisi ihan Fazerin Sinisen mainokseksi. :)

Pyry on jo oppinut nostamaan jalkaa. Se tekee sen noin joka kolmannella pissauskerralla. Iso poika. :) Sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Joskus menee parikin vuorokautta ilman pissoja sisälle, mutta yleensä työpäivän jälkeen ja aamuisin sanomalehdellä on lätäkkö.

Pyry on tosi sosiaalinen tapaus. Se tykkää suurin piirtein kaikista ihmisistä ja kuvittelee jotenkin, että myös kaikki ihmiset tykkäävät siitä. Ehkä juuri valloittavan luonteensa ansiosta olemme saaneet paljon ystäviä uudelta kylältä, vaikka olemme asuneet siellä vasta kuukauden. Pyry pitää paljon myös läheisyydestä ja onkin oikea sylikoira.

Kevät

Viime kuukauden aikana on tapahtunut paljon. Suurin muutos on ollut se, että asun nykyään Pyryn kanssa kaksistaan. Pyry on kotiutunut uusiin maisemiin ja saanut paljon ihmis- ja koirakavereita.

Lähdimme äsken kävelylle ja naapurin kohdassa 6 pikkulasta tuli jo silittelemään Pyryä. Tullessamme rohkein heistä kysyi, kävimmekö pissalla. :)Olemme tutustuneet useaan naapuriin tässä kahden viikon aikana. Jännä, kuinka koira saa ihmiset avautumaan. Naapurin alakouluikäinen tyttö pysähtyy aina koulumatkallaan silittelemään koiraa, jos vain satumme pihalle samaan aikaan.

Olin ensin vakaasti sitä mieltä, että en ota Pyryä sänkyyn. Pyry suhtautui asiaan hyvin ja nukkuikin kiltisti joko sohvalla tai makkarissa tuolilla. Itse kestin noin neljä yötä.

Olemme ulkoilleet paljon. Jos ottaa huomioon yölliset pissatukset ja pitemmät päivälenkit, käymme kävelemässä varmasti yli tunnin vuorokautta kohden. Pyryllä riittää vauhtia! Tosin usein menemme koiran tahtia ja pysähdymme ihastelemaan kaikkia lumen alta paljastuvia yllätyksiä tai sähköpaalua nakuttavia tikkoja. Myös perhoset ovat jännittäviä.

Lauantaina vien Pyryn eksälle yökylään. En voisi kuvitella, että pystyisin jättämään sitä kenenkään muun hoiviin ainakaan näin ekalla kerralla. Pojat saavat sitten saunoa ja juoda olutta, äijämeininkiä.

Naks!

Aloitimme perjantaina naksutinkoulutuksen. Tänään Pyry jo kääntyi koko ympyrän. Aloitimme siis tosi tarpeellisesta taidosta eli ympyräri pyörähtämisestä. Siinäkin on haastetta, kun pitää muistaa seisoa ja kääntyä vielä oikeaan suuntaan. Ehkä harjoittelemme illalla vielä lisää, ja yritän liittää siihen käskysanankin.

Maaliskuu on mennyt nopeasti, enkä ole paljon ehtinyt tänne päivitellä juttuja. Olemme kuitenkin olleet koko perheen voimin yökylässä Iineksen luona. Paikalla oli myös Ella-koira, joka lähti perheensä kanssa yöksi omaan kotiin. Vilinää ja vilskettä riitti, kuten arvata saattaa! Yö meni mukavasti, vaikka pelkäsin, että Pyry rikkoo ilmapatjan altamme.

Pyrystä huomaa selvästi, kuinka sen väritys on muuttunut. Pään valkoinen juova on kaventunut ja mustat kohdat muuttuvat ruskeiksi. Söpö (ehkä maailman kaikista söpöin) se silti on!

Olemme tehneet jo vähän pitempiä kävelyretkiä. Yleensä teemme päivässä noin puolen tunnin lenkin, minkä lisäksi Pyry saa juoksennella vapaana pihalla. Tänään juoksimme (minä pikemminkin lyllersin) umpihangessa. Se vasta oli hauskaa! Sitten kävimme vielä katsomassa naapurin hevosia, mutta ne olivat edelleen vähän pelottavia. Pyry katseli niitä sylistäni ja jopa haisteli yhden hepan suuta ja nenää. Kotiin tultuamme annoin koiruudelle ruokaa ja nyt se nukkuu sohvan selkänojalla auringon paistaessa ikkunan läpi.

Hiihtoloma

Kuvassa ihanat koirakaverit Kaira ja Pyry.

Tämä viikko on mennyt pääasiassa lomaillessa. Olemme Pyryn kanssa nauttineet muutamasta aurinkoisesta päivästä ja ulkoilleet hieman enemmän. Pyry onkin kokenut paljon uusia juttuja, kuten ensimmäisen eläinlääkärikäynnin, rokotuksen, kuivan pikitien, kantavan hangen, märän maan lumen alta ja äsken se sai suuhunsa linnun raadon.

Pyry on kasvanut kovaa vauhtia. Eläinlääkärin vaaka näytti tasan 4 kiloa. Iso poika, joka oli oma iloinen itsensä lääkärin vastaanotolla eikä edes huomannut pistosta. Vastaanotolla oli yhtä aikaa joku iso noutaja, johon P halusi ehdottomasti tehdä tuttavuutta. Onneksi olin varannut herkkuja taskuun, jotta pääsimme lääkäristä poiskin.

On ollut hauska huomata, kuinka P nauttii auringosta! Se haluaa usein pihalle juoksentelemaan ja kirmailee sitten edestakaisin.

Iltaisin Pyrylle tulee selvä hulluuskohtaus. Se juoksee ympäri mökkiä, näykkii, puree ja hyppii kuinka sattuu. Olemme laittaneet sen jäähylle koppiinsa, jonne se pian rauhoittuu. Parin tällaisen episodin jälkeen se hyppää sohvalle ja käy peiton alle nukkumaan.

Pyry on hieman perso oluelle. Se haluaa nuolla olutta tölkistä tai pullosta.jos juotavaa laittaa hieman kuppiin ja tarjoaa sitä siitä, se ei enää kelpaakaan. Samanlainen jano sille tulee siideristä ja maustetusta vissyvedestä. Toki emme ole paljon sille tälllaisia janojuomia antaneet, tulee vielä humalaan koko koira.

Ylpeys

Kävimme lauantaina ensimmäisen kerran ihmisvilinässä. Suuntasimme Mustiin ja Mirriin, jossa Pyry sai osakseen ihailua ja rapsutuksia. Olin pakahtua ylpeydestä! Kotona lähtiessä ajattelin, onko tämä kovin hyvä idea, mutta Pyry käyttäytyi hienosti! Myyjätyttö löysi Pyrylle fleece-haalarin, jonka lisäksi ostimme ruokaa. Käytimme myös Pyryn isän lahjoittaman lahjakortin. Pitää varmaan taas keksiä jotain ostettavaa, jotta pääsemme yhdessä ostoksille. =)

Pyry suhtautuu haalareihinsa hieman epäröiden. Se muuttui viikonloppuna lähes invalidiksi, kun yritimme käydä pukeutuneena pihalla. Tänään pääsimme hakemaan postin, vaikka välissä pitikin pysähtyä istumaan ja ihmettelemään.

Olemme nukkuneet viikon alakerrassa levitetyllä sohvalla, koska ylhäällä parvella on niin kylmä. Pyry nukkuu tietysti välissämme. Usein se raivaa tilan tyynylle ja tuhisee siinä.

Nyt menen yrittämään kynsien leikkaamista. Se on tosi haastavaa. Usein odotan, että Pyry nukahtaa illalla yöunilleen, että saisin edes muutaman kynnen leikattua. Pian Pyry kyllä vaihtaa asentoa tai menee peiton alle niin, että en pääse käsiksi herran kynsiin. Etenemme noin kolmen kynnen päivävauhtia, koska Pyry tosiaankin inhoaa ja pelkää hommaa. Nyt aion harhauttaa sitä herkkupaloilla.

Annetaan riiviö

Se puree, se näykkii, se hyppii, se repii hermot ja kaiken muunkin riekaleiksi. Se muuttuu hirveämmäksi päivä päivältä. Mitä olikaan ne pienet suloiset karvapallerot, jotka muuttuivat inhottaviksi hirviöiksi kastuttuaan? Taisivat olla gremlinsejä. Pyryn kohdalla kastumisen voi vaihtaa kai kasvamiseksi.

Kamalinta on se hädän, huolen, rakkauden ja vihan sekoitus, joka itselle iskee, koska ei vain tiedä, mitä tulisi tehdä.

Kylmä!

Olemme opetelleet hihnassa kävelemistä, mikä sujuukin tosi hyvin. Olemme käyneet rakennuksella ja appiukon luona. Vastaan ei ole vielä tullut naapurien koiria, hevosia, pyöräilijöitä eikä mopoilijoita. Autoja olemme ohitelleet niin, että Pyry on ehkä oppinut saavansa aina herkkuja, kun auto tulee meitä kohti. :) Mieluummin niin kuin kamala paniikki tai haukkumiskohtaus.

Olen yrittänyt ottaa Pyryä mukaan, kun olen lähtenyt autolla jonnekin. Olemmekin käyneet katsomassa V:tä työpaikalla, kaupassa, Kaira-koiran luona.. Pyry haluaisi kovasti istua kuskin sylissä. Noin kymmenennellä kerralla se alistuu kohtaloonsa ja jää makaamaan pelkääjän paikalle. Tietysti pitäisi ostaa valjaat ja turvavyö ja totuttaa koira niihin, mutta vielä se on matkustanut sylissä tai penkillä. Eilen se istui pelkääjän paikalla sylissäni. Otin Pyryn syliini kunnolla ja sitten vilkutimme ohi ajaville ja samaan aikaan valoihin pysähtyville. Kaupan pihassa joku mies innostui ja koputteli ikkunaan ja hymyilikin meille (tai siis Pyrylle).

Meillä on ollut myös hieman erimielisyyksiä siitä, kuka meidän laumassamme oikein määrää. Pyry on myös kova puremaan käsiä mutta sitä yritän hillitä rauhoittamalla koiraa. Toivottavasti saamme karsittua ikävän tavan, vaikka hampailla tunnusteleminen onkin pennuille ominaista varsinkin hampaiden vaihtuessa.

Pyry kasvaa kovaa tahtia. Sunnuntaina se rökitti kaverin kleiniä ja hyppäsi jopa sen selkään. En oikein osannut suhtautua sen rakasteluyrityksiin. Pari kertaa olen huomannut, että Pyry on nylkyttänyt pehmoleluaan. Olen pitemmittä puheitta ja meteliä nostamatta ottanut lelun ja antanut Pyrylle jotain muuta ajateltavaa. Mitähän siitäkin vielä tulee? Kuinka saan kitkettyä nylkyttämisen niin, ettei koira innostu ihmisistä? Onneksi sellaista ei ole vielä tapahtunut!

Viime päivinä on ollut niin kylmä, että Pyry käy vain pikaisesti tekemässä asiansa ja tulee heti takaisin oven taakse. Sisälle päästyään se juoksee heti sohvalle ja menee peiton alle lämmittelemään. Sen lempipaikaksi on selvästi noussut sohvan selkänojan karmi, johon paistaa aurinko monta tuntia päivässä. Siinä onkin mukava kelliä.

On ihanaa omistaa koira, joka tykkää kaikista ja josta kaikki tykkäävät. Pyry on reipas ja kerää kehuja minne meneekin. Vaikka Pyry joskus, siis vähintään kerran päivässä, koettelee hermojani, en edes keksi sellaista summaa, josta antaisin sen pois.

Ensi viikolla madotan Pyryn ja varaan ajan rokotukseen.

Tykkäys

Istuin illalla sohvalla silittämässä Pyryä ja mietin, mahtaako se ollenkaan käsittää, kuinka paljon sitä rakastan. Ihmeellistä. En ole ennen tajunnut, kuinka paljon koirasta voi välittää. Kuinka sitä huomaamattaan alkaa hymyillä, kun katsoo sen touhuja tai vaikka vain nukkuvaa pentua. Tykkään toki meidän kissoistakin (jotka ovat adoptoineet itsensä appiukon hoiviin), mutta eilen kyllä liikahti jotain aivan uudella tavalla: Tältä siis tuntuu olla rakastunut. :)

Kävimme perjantaina tutustumassa ihanaan ja Pyryn tasolta katsottuna isoon Iinekseen. Koirat tulivat hyvin toimeen! Pyryn piti alittaa pentuaita moneen kertaan, jotta pääsi lähemmäs Iinestä. Aivan moitteettomasti Pyry ei osannut käyttäytyä: se kakkasi olohuoneeseen ja kävi tassupesulla Iineksen juomakupissa. Peseytymisen jälkeen se läikytti loput vedet kupista lattialle. Parin tunnin remuamisen jälkeen koirat väsyivät ja lepäsivät hetken ennen meidän kotiin lähtöä. Paluumatka meni tietysti sylissä nukkuessa.

Kävimme eilen ensimmäiset kapinalliset keskustelut. Pyry tekee tahallaan jotain kiellettyä tai ns. pahaa silloin, kun en huomaa sitä. Esimerkiksi näin koneella ollessani se yrittää pureskella pöydänjalkoja, raapia sohvaa tai retuuttaa puhelimen laturia. Tällä hetkellä se onneksi nukkuu. Yritän pitää linjan, että inisemällä ei saa mitään hyvää aikaiseksi.

Pyry kasvaa kovaa vauhtia. Eilen jo laskin leikkiä, että jos istuu hiljaa ja keskittyy, niin voi jopa nähdä, kuinka se kasvaa isommaksi. :) Pyryn ruokavalio koostuu pääosin pentunappuloista, jauhelihasta ja raejuustosta. Joskus sekoitan ruokaan hieman viiliä. Välipalaksi tai pikemminkin ajankulupalaksi se saa joskus palan kurkkua tai porkkanaa. Olisipa itsellänikin yhtä terveellinen ruokavalio!

Olemme harjoitelleet tällä viikolla pannan pitämistä ja hieman taluttimsessa kävelyä. Ehkä uskaltaudumme ensi viikolla jo pihalle. Olen ottanut tavoitteeksi, että helmikuun (tai ehkä maaliskuussa) aikana käymme yhdessä hakemassa postin. Saa nähdä, kuinka käy. :)

Sosiaalistamista

Pyry on tavannut jo pari koirakaveria. Kairan kanssa meinaa olla vähän ongelmallista, koska Kaira on niin iso. Pyryn koko pää mahtuu sen suuhun. Ehkä ystävyyden syveneminen vaatii hieman totuttelua.
Tiistaina tapasimme Sipen. Menoa ja meininkiä riitti niin, että Pyry nukahti heti autoon päästyään. Onneksi pojista tuli kavereita ja olemme tervetulleita Sipen luo toistekin.
Huomenna menemme tapaamaan Iines-tyttöä. Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Ihmisiä olemme myös tavanneet. Pyry tykkää kaikista. Tosin appiukkoni tavatessaan se piiloutui sohvan taakse. Muut ovat saaneet heti kasvopesun, kun Pyry on hypännyt syliin hakemaan silityksiä.
Välillä iskee epäilys siitä, saanko kasvatettua Pyrystä kunnon koiraa. Vein alkuviikosta kaikki 6 koirakirjaa takaisin kirjastoon ja tulin takaisin yhden kanssa. Sain käsiini Tuire Kaimion Pennun kasvatuksen. Tutustun siihen vähitellen ja yritän suodattaa siitä tarpeellisen ja ei-tarpeellisen tiedon.
Pyry on todellinen sylikoira. Se haluaa nukkua lähellä, leikkiä lähellä, olla lähellä. Syli taitaa olla paras paikka. Kun siinä tulee liian kuuma, voi siirtyä viereen nukkumaan.

Ensimmäinen viikko

Eräänä iltana V asensi seinään hyllyjä, ja Pyry pääsi tutustumaan työkaluihin. Pian se varmasti auttaa jo raksallakin. :)

Eilen tuli viikko siitä, kun haimme Pyryn meille. Viime perjantaina olin aikamoisessa paniikissa. Paniikki on ehtinyt vähän laantua ja olen ehkä oppinut ottamaan hieman rennommin. Ehkä..

Eilen vierailimme veljeni luona. Siellä vasta jännittävää oli: paikalla olivat meidän lisäksi isäni, setäni, veljeni, avovaimonsa ja heidän pieni vauvansa. Pyry ei jännittänyt ketään, vaan hyppi heti iloisesti syliin nuolemaan naamaa. Myös vauva kiinnosti. Siellä oli tilaa juosta ja temmeltää. Pyry sai oivan lelun suklaarasian muovisesta pohjasta, jossa oli kolot konvehteja varten. Iloa ja pureskeltavaa riitti moneksi tunniksi! Pyry osasi käyttäytyä hyvin, vain pieni pissa lirahti lattialle, mutta muut pissat ja kakat tehtiin hienosti pihalle. Siltä pääsi pientä mustasukkaista vikinää, kun V ja minä saimme vaihtaa ihanan kummipoikamme vaipan ja keskityimme Pyryn sijasta vauvan riisumiseen ja pukemiseen. Pyry haluaa näemmä olla aina mukana tapahtumien keskipisteessä.


Pyry on oppinut hienosti pyytämään pihalle. Pidättäähän se ei tietenkään vielä osaa, ja pissa tuleekin lattialle, jos emme tarpeeksi ajoissa huomaa merkkejä. Niin ylpeä kuin olenkin ihanasta koirastani, on pihalle pissaamisessa yksi ongelma. Asumme nyt pienessä saunamökissä, jossa on iso terassi. Terassi on pientä maahan johtavaa polkua lukuun ottamatta lumessa, eikä Pyry oikein ymmärrä, missä terassi loppuu ja maa alkaa. Niinpä parit pissat ja kakat ovat tulleet terassille. Olenkin yrittänyt kantaa Pyryn joka kerta maahan asti, koska jos sen päästää vain oven raosta ulos, voi tuloksena olla läjä terassilla.

Ensimmäisen viikon perusteella voin sanoa, että Pyry on maailman kaikista ihanin, älykkäin, fiksuin, suloisin ja .... (lista on loputon ja varmasti samanlainen kuin kaikilla, jotka omistavat koiran).

Arkea

Pyry on kotiutunut meille, ja jonkinlainen arkikin on alkanut muodostua. Yleensä lukujärjestyksessä on leikkimistä, nukkumista, nukkumista ja leikkiä. Viime yö meni jo paremmin, lähes kokonaan ilman vinkumista.



Tässä illalla kävimme ensimmäistä kertaa pihalla. Pyry sai päälleen asianmukaisen villatakin, vaikka emme olleet pihalla kuin pari minuuttia. Kylmähän siellä tuli pienelle. Pissaa ei tullut. Ehkä vielä opimme senkin.

Jossain nurkassa haisee kakka. Täytyy mennä tarkistamaan tilanne.

Seesteinen sunnuntai

Kuvassa on maailman suloisin koira ja miehen (=V) käsi. V ei kuulemma ole mikään erityinen koiraihminen.. Kuvat, käyttäytyminen ja koiralle höpöttäminen kyllä kertovat aivan jotain muuta. :) Äsken V peitteli Pyryä pyyhkeellä, koska se näytti viluiselta nukkuessaan.

Alku on ehkä mennyt ihan hyvin. Pyry ei ole paljon syönyt, enkä ole nähnyt sen vielä juovankaan. Pissaa ja kakkaa on kyllä tullut! Pissat osuu melkein aina paperille, mutta kakkojen kanssa on veilä vähän hakuammuntaa.

Nukuin ensimmäisen yön lattialla Pyryn majan vieressä. Ajattelin yöllä, että homma sujuu niin hyvin, jotta voin siirtyä sohvalle. Pian heräsin, kun Pyry nukkui peittoni alla. :) En ole vielä päättänyt, millaisella taktiikalla lähden seuraavaan yöhön. Ehkä nukun majan vieressä ja pidän Pyryn majassa.

Olen kauhean epävarma pienen koirani kasvattamisesta. Siihen on vielä lisättävä meikäläisen taipumus stressaamiseen. Onneksi Pikseli laittoi minulle rauhoittavaa sähköpostia pari viikkoa sitten. Monilta muiltakin olen saanut palautetta, että rauhallisesti vain se on otettava. Mutta, mutta.. Mitä jos P ei ikinä opi nukkumaan yksin? Mitä jos se ei totu pantaan? Kakkaa jatkuvasti sohvalle? Ei pidä tarjotusta ruuasta? Jos ruokaa ei olekaan liotettu tarpeeksi? Yritän rauhoitella itseäni lukemalla kirjaa Koirat for Dummies. =D

Pyry on kaikin puolin mahtava koira, kuinkas muutenkaan. Se tykkää meistä, on iloinen ja leikkii. Sen ehdoton lempilelu on kirpparilta ostettu punainen pehmolelu, jonka ristin Pöpöksi. :) Annoimme sille, siis Pyrylle, pari pientä kurkun lohkoa. Siinä vasta oli jännitystä kerrakseen! :) Seurasi ankara lähitaistelu, joka päättyi kurkkujen kohdalta huonosti, ne kun joutuivat voittajan suuhun.

Pari kuvaa

Ihana Pyry

Hän on täällä tänään! Hän nukkuu omassa pesässään kiltisti. Hän on aivan ihana! Kuvia tulee heti, kun kameran piuha löytyy. Enemmän huomenna. Nyt maate hänen petinsä viereen.

Huomenna!

Alan olla jo ihan hermoraunio. Eilen ajattelin, että teen tänään kunnon suursiivouksen, käärin matot pois, pyyhin pölyt, siirtelen tavarat tarpeeksi ylös jne. Istuin kuitenkin tuntikausia lattialla kutomassa viimeistä villapaitaa: Koska jos teen kaiken tänään torstaina, kuinka saan ajan kulumaan huomenna perjantaina? Onneksi siskoni T sai minut mukaansa kirpparille. Sieltä löytyikin Pyrylle pehmolelu ja matto. Tuiki tarpeellisia molemmat! Iltapäivällä yritin ottaa nokoset, mutta eihän siitä mitään tullut, kun piti niin ajatella tulevaa perheenjäsentä!

Soitin juuri kasvattajan kanssa. Sovimme, että menemme hakemaan Pyryä siinä kuuden maissa. Onneksi ajomatkaan kuluu vain tunti, joten voin istua autoon jo viideltä. :)

Kymmenen

Uuden perheenjäsenen saapumiseen on vielä kymmenen yötä. Jännittää! Kudoin joutessani vielä yhden villapaidan ja aloitin illalla taas uutta. Saa nähdä, tuleeko yhtäkään niistä pidettyä Pyryn päällä. Ehkä pääasia on, että on jotain tekemistä. :) Tosin olisi tuolla lankakopassa muitakin keskeneräisiä töitä, esim. kummipojan villatakki, jota aloitin syyskuussa. :D
Olen mielestäni ostanut koiralle kaikki tarvittavat välineet ja tarvikkeet. Voihan tietysti olla, että on tullut ostettua myös jotain ei niin tarpeellista. Pyrylle on kuitenkin jo ruoka- ja juomakupit, oma peti, panta ja talutin, pari lelua, viltti ja pyyhe. Päätin eilen Prisman alessa, että Pyry varmasti tarvitsee pienen vihreän pyyhkeen, jossa on lohikäärmeen kuva..