Eräänä iltana V asensi seinään hyllyjä, ja Pyry pääsi tutustumaan työkaluihin. Pian se varmasti auttaa jo raksallakin. :)
Eilen tuli viikko siitä, kun haimme Pyryn meille. Viime perjantaina olin aikamoisessa paniikissa. Paniikki on ehtinyt vähän laantua ja olen ehkä oppinut ottamaan hieman rennommin. Ehkä..
Eilen vierailimme veljeni luona. Siellä vasta jännittävää oli: paikalla olivat meidän lisäksi isäni, setäni, veljeni, avovaimonsa ja heidän pieni vauvansa. Pyry ei jännittänyt ketään, vaan hyppi heti iloisesti syliin nuolemaan naamaa. Myös vauva kiinnosti. Siellä oli tilaa juosta ja temmeltää. Pyry sai oivan lelun suklaarasian muovisesta pohjasta, jossa oli kolot konvehteja varten. Iloa ja pureskeltavaa riitti moneksi tunniksi! Pyry osasi käyttäytyä hyvin, vain pieni pissa lirahti lattialle, mutta muut pissat ja kakat tehtiin hienosti pihalle. Siltä pääsi pientä mustasukkaista vikinää, kun V ja minä saimme vaihtaa ihanan kummipoikamme vaipan ja keskityimme Pyryn sijasta vauvan riisumiseen ja pukemiseen. Pyry haluaa näemmä olla aina mukana tapahtumien keskipisteessä.
Pyry on oppinut hienosti pyytämään pihalle. Pidättäähän se ei tietenkään vielä osaa, ja pissa tuleekin lattialle, jos emme tarpeeksi ajoissa huomaa merkkejä. Niin ylpeä kuin olenkin ihanasta koirastani, on pihalle pissaamisessa yksi ongelma. Asumme nyt pienessä saunamökissä, jossa on iso terassi. Terassi on pientä maahan johtavaa polkua lukuun ottamatta lumessa, eikä Pyry oikein ymmärrä, missä terassi loppuu ja maa alkaa. Niinpä parit pissat ja kakat ovat tulleet terassille. Olenkin yrittänyt kantaa Pyryn joka kerta maahan asti, koska jos sen päästää vain oven raosta ulos, voi tuloksena olla läjä terassilla.
Ensimmäisen viikon perusteella voin sanoa, että Pyry on maailman kaikista ihanin, älykkäin, fiksuin, suloisin ja .... (lista on loputon ja varmasti samanlainen kuin kaikilla, jotka omistavat koiran).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti