Olemme opetelleet hihnassa kävelemistä, mikä sujuukin tosi hyvin. Olemme käyneet rakennuksella ja appiukon luona. Vastaan ei ole vielä tullut naapurien koiria, hevosia, pyöräilijöitä eikä mopoilijoita. Autoja olemme ohitelleet niin, että Pyry on ehkä oppinut saavansa aina herkkuja, kun auto tulee meitä kohti. :) Mieluummin niin kuin kamala paniikki tai haukkumiskohtaus.
Olen yrittänyt ottaa Pyryä mukaan, kun olen lähtenyt autolla jonnekin. Olemmekin käyneet katsomassa V:tä työpaikalla, kaupassa, Kaira-koiran luona.. Pyry haluaisi kovasti istua kuskin sylissä. Noin kymmenennellä kerralla se alistuu kohtaloonsa ja jää makaamaan pelkääjän paikalle. Tietysti pitäisi ostaa valjaat ja turvavyö ja totuttaa koira niihin, mutta vielä se on matkustanut sylissä tai penkillä. Eilen se istui pelkääjän paikalla sylissäni. Otin Pyryn syliini kunnolla ja sitten vilkutimme ohi ajaville ja samaan aikaan valoihin pysähtyville. Kaupan pihassa joku mies innostui ja koputteli ikkunaan ja hymyilikin meille (tai siis Pyrylle).
Meillä on ollut myös hieman erimielisyyksiä siitä, kuka meidän laumassamme oikein määrää. Pyry on myös kova puremaan käsiä mutta sitä yritän hillitä rauhoittamalla koiraa. Toivottavasti saamme karsittua ikävän tavan, vaikka hampailla tunnusteleminen onkin pennuille ominaista varsinkin hampaiden vaihtuessa.
Pyry kasvaa kovaa tahtia. Sunnuntaina se rökitti kaverin kleiniä ja hyppäsi jopa sen selkään. En oikein osannut suhtautua sen rakasteluyrityksiin. Pari kertaa olen huomannut, että Pyry on nylkyttänyt pehmoleluaan. Olen pitemmittä puheitta ja meteliä nostamatta ottanut lelun ja antanut Pyrylle jotain muuta ajateltavaa. Mitähän siitäkin vielä tulee? Kuinka saan kitkettyä nylkyttämisen niin, ettei koira innostu ihmisistä? Onneksi sellaista ei ole vielä tapahtunut!
Viime päivinä on ollut niin kylmä, että Pyry käy vain pikaisesti tekemässä asiansa ja tulee heti takaisin oven taakse. Sisälle päästyään se juoksee heti sohvalle ja menee peiton alle lämmittelemään. Sen lempipaikaksi on selvästi noussut sohvan selkänojan karmi, johon paistaa aurinko monta tuntia päivässä. Siinä onkin mukava kelliä.
On ihanaa omistaa koira, joka tykkää kaikista ja josta kaikki tykkäävät. Pyry on reipas ja kerää kehuja minne meneekin. Vaikka Pyry joskus, siis vähintään kerran päivässä, koettelee hermojani, en edes keksi sellaista summaa, josta antaisin sen pois.
Ensi viikolla madotan Pyryn ja varaan ajan rokotukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti