Olen yrittänyt miettiä, mitä Pyry minulle merkitsee, ja tullut siihen tulokseen, että en osaa kuvailla merkitystä sanoin. Mietin, mitä tekisin, jos se sairastuisi vakavasti. Myisin varmasti kaiken omaisuuteni, jos saisin sen sillä kuntoon. (Omaisuuteni on a. auto ja b. moottoripyörä.)
Tavalliset päivämme alkavat aamulla puoli seitsemältä. Silloin nousen ja Pyry herää viereltäni. Lähdemme päivän ensimmäiselle kävelylle. Pihassa on yleensä niin rauhallista, että en laita sitä naruun ollenkaan vaan kävelemme läheiseen metsään. Pyry loikkii innokkaasti mättäiden yli ja tonkii muurahaiskekoja. Sitten se ihmettelee, mikä naamaa kutittaa. Ihana!
Kun lähden töihin, jätän Pyrylle vähän tekemistä päivän ajaksi. Yleensä laitan jauhelihaa johonkin leluun tai tyhjään maitopurkkiin. Jauheliha onkin Pyryn herkkua. Mielestäni Pyry pärjää yksin ihan hyvin. Se ei jää haukkumaan tai ulisemaan perääni vaan käy heti aarteen kimppuun. Tullessani kotiin se haukkuu innoissaan oven takana. Riisun kaikessa rauhassa ja käsken Pyryn istua. Sitten istun sohvalle ja Pyry saa tulla tervehtimään. Voi sitä molemminpuolista riemua!
Iltapäivällä teemme pitemmän lenkin taas metsässä. Eilen istahdin kalliolle hetkeksi ja tietysti mammanpojan piti päästä syliin. Naureskelin itsekseni, että hetki sopisi ihan Fazerin Sinisen mainokseksi. :)
Pyry on jo oppinut nostamaan jalkaa. Se tekee sen noin joka kolmannella pissauskerralla. Iso poika. :) Sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Joskus menee parikin vuorokautta ilman pissoja sisälle, mutta yleensä työpäivän jälkeen ja aamuisin sanomalehdellä on lätäkkö.
Pyry on tosi sosiaalinen tapaus. Se tykkää suurin piirtein kaikista ihmisistä ja kuvittelee jotenkin, että myös kaikki ihmiset tykkäävät siitä. Ehkä juuri valloittavan luonteensa ansiosta olemme saaneet paljon ystäviä uudelta kylältä, vaikka olemme asuneet siellä vasta kuukauden. Pyry pitää paljon myös läheisyydestä ja onkin oikea sylikoira.
