Tykkäys

Istuin illalla sohvalla silittämässä Pyryä ja mietin, mahtaako se ollenkaan käsittää, kuinka paljon sitä rakastan. Ihmeellistä. En ole ennen tajunnut, kuinka paljon koirasta voi välittää. Kuinka sitä huomaamattaan alkaa hymyillä, kun katsoo sen touhuja tai vaikka vain nukkuvaa pentua. Tykkään toki meidän kissoistakin (jotka ovat adoptoineet itsensä appiukon hoiviin), mutta eilen kyllä liikahti jotain aivan uudella tavalla: Tältä siis tuntuu olla rakastunut. :)

Kävimme perjantaina tutustumassa ihanaan ja Pyryn tasolta katsottuna isoon Iinekseen. Koirat tulivat hyvin toimeen! Pyryn piti alittaa pentuaita moneen kertaan, jotta pääsi lähemmäs Iinestä. Aivan moitteettomasti Pyry ei osannut käyttäytyä: se kakkasi olohuoneeseen ja kävi tassupesulla Iineksen juomakupissa. Peseytymisen jälkeen se läikytti loput vedet kupista lattialle. Parin tunnin remuamisen jälkeen koirat väsyivät ja lepäsivät hetken ennen meidän kotiin lähtöä. Paluumatka meni tietysti sylissä nukkuessa.

Kävimme eilen ensimmäiset kapinalliset keskustelut. Pyry tekee tahallaan jotain kiellettyä tai ns. pahaa silloin, kun en huomaa sitä. Esimerkiksi näin koneella ollessani se yrittää pureskella pöydänjalkoja, raapia sohvaa tai retuuttaa puhelimen laturia. Tällä hetkellä se onneksi nukkuu. Yritän pitää linjan, että inisemällä ei saa mitään hyvää aikaiseksi.

Pyry kasvaa kovaa vauhtia. Eilen jo laskin leikkiä, että jos istuu hiljaa ja keskittyy, niin voi jopa nähdä, kuinka se kasvaa isommaksi. :) Pyryn ruokavalio koostuu pääosin pentunappuloista, jauhelihasta ja raejuustosta. Joskus sekoitan ruokaan hieman viiliä. Välipalaksi tai pikemminkin ajankulupalaksi se saa joskus palan kurkkua tai porkkanaa. Olisipa itsellänikin yhtä terveellinen ruokavalio!

Olemme harjoitelleet tällä viikolla pannan pitämistä ja hieman taluttimsessa kävelyä. Ehkä uskaltaudumme ensi viikolla jo pihalle. Olen ottanut tavoitteeksi, että helmikuun (tai ehkä maaliskuussa) aikana käymme yhdessä hakemassa postin. Saa nähdä, kuinka käy. :)

Sosiaalistamista

Pyry on tavannut jo pari koirakaveria. Kairan kanssa meinaa olla vähän ongelmallista, koska Kaira on niin iso. Pyryn koko pää mahtuu sen suuhun. Ehkä ystävyyden syveneminen vaatii hieman totuttelua.
Tiistaina tapasimme Sipen. Menoa ja meininkiä riitti niin, että Pyry nukahti heti autoon päästyään. Onneksi pojista tuli kavereita ja olemme tervetulleita Sipen luo toistekin.
Huomenna menemme tapaamaan Iines-tyttöä. Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Ihmisiä olemme myös tavanneet. Pyry tykkää kaikista. Tosin appiukkoni tavatessaan se piiloutui sohvan taakse. Muut ovat saaneet heti kasvopesun, kun Pyry on hypännyt syliin hakemaan silityksiä.
Välillä iskee epäilys siitä, saanko kasvatettua Pyrystä kunnon koiraa. Vein alkuviikosta kaikki 6 koirakirjaa takaisin kirjastoon ja tulin takaisin yhden kanssa. Sain käsiini Tuire Kaimion Pennun kasvatuksen. Tutustun siihen vähitellen ja yritän suodattaa siitä tarpeellisen ja ei-tarpeellisen tiedon.
Pyry on todellinen sylikoira. Se haluaa nukkua lähellä, leikkiä lähellä, olla lähellä. Syli taitaa olla paras paikka. Kun siinä tulee liian kuuma, voi siirtyä viereen nukkumaan.

Ensimmäinen viikko

Eräänä iltana V asensi seinään hyllyjä, ja Pyry pääsi tutustumaan työkaluihin. Pian se varmasti auttaa jo raksallakin. :)

Eilen tuli viikko siitä, kun haimme Pyryn meille. Viime perjantaina olin aikamoisessa paniikissa. Paniikki on ehtinyt vähän laantua ja olen ehkä oppinut ottamaan hieman rennommin. Ehkä..

Eilen vierailimme veljeni luona. Siellä vasta jännittävää oli: paikalla olivat meidän lisäksi isäni, setäni, veljeni, avovaimonsa ja heidän pieni vauvansa. Pyry ei jännittänyt ketään, vaan hyppi heti iloisesti syliin nuolemaan naamaa. Myös vauva kiinnosti. Siellä oli tilaa juosta ja temmeltää. Pyry sai oivan lelun suklaarasian muovisesta pohjasta, jossa oli kolot konvehteja varten. Iloa ja pureskeltavaa riitti moneksi tunniksi! Pyry osasi käyttäytyä hyvin, vain pieni pissa lirahti lattialle, mutta muut pissat ja kakat tehtiin hienosti pihalle. Siltä pääsi pientä mustasukkaista vikinää, kun V ja minä saimme vaihtaa ihanan kummipoikamme vaipan ja keskityimme Pyryn sijasta vauvan riisumiseen ja pukemiseen. Pyry haluaa näemmä olla aina mukana tapahtumien keskipisteessä.


Pyry on oppinut hienosti pyytämään pihalle. Pidättäähän se ei tietenkään vielä osaa, ja pissa tuleekin lattialle, jos emme tarpeeksi ajoissa huomaa merkkejä. Niin ylpeä kuin olenkin ihanasta koirastani, on pihalle pissaamisessa yksi ongelma. Asumme nyt pienessä saunamökissä, jossa on iso terassi. Terassi on pientä maahan johtavaa polkua lukuun ottamatta lumessa, eikä Pyry oikein ymmärrä, missä terassi loppuu ja maa alkaa. Niinpä parit pissat ja kakat ovat tulleet terassille. Olenkin yrittänyt kantaa Pyryn joka kerta maahan asti, koska jos sen päästää vain oven raosta ulos, voi tuloksena olla läjä terassilla.

Ensimmäisen viikon perusteella voin sanoa, että Pyry on maailman kaikista ihanin, älykkäin, fiksuin, suloisin ja .... (lista on loputon ja varmasti samanlainen kuin kaikilla, jotka omistavat koiran).

Arkea

Pyry on kotiutunut meille, ja jonkinlainen arkikin on alkanut muodostua. Yleensä lukujärjestyksessä on leikkimistä, nukkumista, nukkumista ja leikkiä. Viime yö meni jo paremmin, lähes kokonaan ilman vinkumista.



Tässä illalla kävimme ensimmäistä kertaa pihalla. Pyry sai päälleen asianmukaisen villatakin, vaikka emme olleet pihalla kuin pari minuuttia. Kylmähän siellä tuli pienelle. Pissaa ei tullut. Ehkä vielä opimme senkin.

Jossain nurkassa haisee kakka. Täytyy mennä tarkistamaan tilanne.

Seesteinen sunnuntai

Kuvassa on maailman suloisin koira ja miehen (=V) käsi. V ei kuulemma ole mikään erityinen koiraihminen.. Kuvat, käyttäytyminen ja koiralle höpöttäminen kyllä kertovat aivan jotain muuta. :) Äsken V peitteli Pyryä pyyhkeellä, koska se näytti viluiselta nukkuessaan.

Alku on ehkä mennyt ihan hyvin. Pyry ei ole paljon syönyt, enkä ole nähnyt sen vielä juovankaan. Pissaa ja kakkaa on kyllä tullut! Pissat osuu melkein aina paperille, mutta kakkojen kanssa on veilä vähän hakuammuntaa.

Nukuin ensimmäisen yön lattialla Pyryn majan vieressä. Ajattelin yöllä, että homma sujuu niin hyvin, jotta voin siirtyä sohvalle. Pian heräsin, kun Pyry nukkui peittoni alla. :) En ole vielä päättänyt, millaisella taktiikalla lähden seuraavaan yöhön. Ehkä nukun majan vieressä ja pidän Pyryn majassa.

Olen kauhean epävarma pienen koirani kasvattamisesta. Siihen on vielä lisättävä meikäläisen taipumus stressaamiseen. Onneksi Pikseli laittoi minulle rauhoittavaa sähköpostia pari viikkoa sitten. Monilta muiltakin olen saanut palautetta, että rauhallisesti vain se on otettava. Mutta, mutta.. Mitä jos P ei ikinä opi nukkumaan yksin? Mitä jos se ei totu pantaan? Kakkaa jatkuvasti sohvalle? Ei pidä tarjotusta ruuasta? Jos ruokaa ei olekaan liotettu tarpeeksi? Yritän rauhoitella itseäni lukemalla kirjaa Koirat for Dummies. =D

Pyry on kaikin puolin mahtava koira, kuinkas muutenkaan. Se tykkää meistä, on iloinen ja leikkii. Sen ehdoton lempilelu on kirpparilta ostettu punainen pehmolelu, jonka ristin Pöpöksi. :) Annoimme sille, siis Pyrylle, pari pientä kurkun lohkoa. Siinä vasta oli jännitystä kerrakseen! :) Seurasi ankara lähitaistelu, joka päättyi kurkkujen kohdalta huonosti, ne kun joutuivat voittajan suuhun.

Pari kuvaa

Ihana Pyry

Hän on täällä tänään! Hän nukkuu omassa pesässään kiltisti. Hän on aivan ihana! Kuvia tulee heti, kun kameran piuha löytyy. Enemmän huomenna. Nyt maate hänen petinsä viereen.

Huomenna!

Alan olla jo ihan hermoraunio. Eilen ajattelin, että teen tänään kunnon suursiivouksen, käärin matot pois, pyyhin pölyt, siirtelen tavarat tarpeeksi ylös jne. Istuin kuitenkin tuntikausia lattialla kutomassa viimeistä villapaitaa: Koska jos teen kaiken tänään torstaina, kuinka saan ajan kulumaan huomenna perjantaina? Onneksi siskoni T sai minut mukaansa kirpparille. Sieltä löytyikin Pyrylle pehmolelu ja matto. Tuiki tarpeellisia molemmat! Iltapäivällä yritin ottaa nokoset, mutta eihän siitä mitään tullut, kun piti niin ajatella tulevaa perheenjäsentä!

Soitin juuri kasvattajan kanssa. Sovimme, että menemme hakemaan Pyryä siinä kuuden maissa. Onneksi ajomatkaan kuluu vain tunti, joten voin istua autoon jo viideltä. :)

Kymmenen

Uuden perheenjäsenen saapumiseen on vielä kymmenen yötä. Jännittää! Kudoin joutessani vielä yhden villapaidan ja aloitin illalla taas uutta. Saa nähdä, tuleeko yhtäkään niistä pidettyä Pyryn päällä. Ehkä pääasia on, että on jotain tekemistä. :) Tosin olisi tuolla lankakopassa muitakin keskeneräisiä töitä, esim. kummipojan villatakki, jota aloitin syyskuussa. :D
Olen mielestäni ostanut koiralle kaikki tarvittavat välineet ja tarvikkeet. Voihan tietysti olla, että on tullut ostettua myös jotain ei niin tarpeellista. Pyrylle on kuitenkin jo ruoka- ja juomakupit, oma peti, panta ja talutin, pari lelua, viltti ja pyyhe. Päätin eilen Prisman alessa, että Pyry varmasti tarvitsee pienen vihreän pyyhkeen, jossa on lohikäärmeen kuva..