Meillä asuu nyt tomera 1-vuotias. Synttärit menivät allekirjoittaneen kuumeillessa, mutta tilasin Pyrylle kuitenkin villapaidan synttärilahjaksi. Illalla päivää juhlittiin koiranmakkaralla ja katsomalla pari jaksoa Hopeanuolta.
Eilen satoi ensilumi. Puin Pyrylle manttelin, ja sitten lähdimme tutkailemaan valkoista metsää. Se olikin melko jännittävää: maa oli valkoinen mutta silti oli pimeä. Jännä seurata, kuinka Pyry selvästi nauttii lumesta. Joka paikassa on niin paljon katseltavaa ja tongittavaa.
Olin äskettäin viikon erossa Pyrystä, kun ohjelmassa oli työmatkaa ja muuta menoa. Koin olevani huono äiti, kun nautin pitkään nukkumisesta. Podin huonoa omaatuntoa myös siitä, että jätän koirani isäni vaivoiksi. Tosin uskon vakaasti, että Pyry toi melkoisesti iloa isäni elämään. Vaikka koirastani kuulemma on vaivaa samaan tapaan kuin pienestä lapsesta: 274, vai kuinka te nuoret sanotte. :D No mutta: Pyryhän tuo iloa jokaisen elämään. Kun taas näimme, lupasin Pyrylle, että mamma ei jätä häntä enää koskaan.
Pyry nukkuu yönsä nykyään olohuoneen nojatuolissa. Joskus tosin se haluaa tulla makkariin lattialla lojuvan päiväpeiton päälle. Viime viikolla luulin yskiväni keuhkoni pihalle. Silloin Pyry tuli keskellä yötä katsomaan, mistä kamala meteli kuuluu. Kai se totesi mamman olevan elossa ja lähti takaisin nukkumaan. Tai sitten mamma vain häiritsi sen unia.
Olen huomannut herätyskellon tarpeettomaksi. Joka aamu kello 06.29 Pyry istuu sänkyni viereen tuijottamaan. Jos se osaisi puhua, se varmaan sanoisi: " Mamma, herää jo. Minä ainakin haluan pihalle."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti