maanantai 21. helmikuuta 2011

Ylpeys

Kävimme lauantaina ensimmäisen kerran ihmisvilinässä. Suuntasimme Mustiin ja Mirriin, jossa Pyry sai osakseen ihailua ja rapsutuksia. Olin pakahtua ylpeydestä! Kotona lähtiessä ajattelin, onko tämä kovin hyvä idea, mutta Pyry käyttäytyi hienosti! Myyjätyttö löysi Pyrylle fleece-haalarin, jonka lisäksi ostimme ruokaa. Käytimme myös Pyryn isän lahjoittaman lahjakortin. Pitää varmaan taas keksiä jotain ostettavaa, jotta pääsemme yhdessä ostoksille. =)

Pyry suhtautuu haalareihinsa hieman epäröiden. Se muuttui viikonloppuna lähes invalidiksi, kun yritimme käydä pukeutuneena pihalla. Tänään pääsimme hakemaan postin, vaikka välissä pitikin pysähtyä istumaan ja ihmettelemään.

Olemme nukkuneet viikon alakerrassa levitetyllä sohvalla, koska ylhäällä parvella on niin kylmä. Pyry nukkuu tietysti välissämme. Usein se raivaa tilan tyynylle ja tuhisee siinä.

Nyt menen yrittämään kynsien leikkaamista. Se on tosi haastavaa. Usein odotan, että Pyry nukahtaa illalla yöunilleen, että saisin edes muutaman kynnen leikattua. Pian Pyry kyllä vaihtaa asentoa tai menee peiton alle niin, että en pääse käsiksi herran kynsiin. Etenemme noin kolmen kynnen päivävauhtia, koska Pyry tosiaankin inhoaa ja pelkää hommaa. Nyt aion harhauttaa sitä herkkupaloilla.

torstai 17. helmikuuta 2011

Annetaan riiviö

Se puree, se näykkii, se hyppii, se repii hermot ja kaiken muunkin riekaleiksi. Se muuttuu hirveämmäksi päivä päivältä. Mitä olikaan ne pienet suloiset karvapallerot, jotka muuttuivat inhottaviksi hirviöiksi kastuttuaan? Taisivat olla gremlinsejä. Pyryn kohdalla kastumisen voi vaihtaa kai kasvamiseksi.

Kamalinta on se hädän, huolen, rakkauden ja vihan sekoitus, joka itselle iskee, koska ei vain tiedä, mitä tulisi tehdä.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Kylmä!

Olemme opetelleet hihnassa kävelemistä, mikä sujuukin tosi hyvin. Olemme käyneet rakennuksella ja appiukon luona. Vastaan ei ole vielä tullut naapurien koiria, hevosia, pyöräilijöitä eikä mopoilijoita. Autoja olemme ohitelleet niin, että Pyry on ehkä oppinut saavansa aina herkkuja, kun auto tulee meitä kohti. :) Mieluummin niin kuin kamala paniikki tai haukkumiskohtaus.

Olen yrittänyt ottaa Pyryä mukaan, kun olen lähtenyt autolla jonnekin. Olemmekin käyneet katsomassa V:tä työpaikalla, kaupassa, Kaira-koiran luona.. Pyry haluaisi kovasti istua kuskin sylissä. Noin kymmenennellä kerralla se alistuu kohtaloonsa ja jää makaamaan pelkääjän paikalle. Tietysti pitäisi ostaa valjaat ja turvavyö ja totuttaa koira niihin, mutta vielä se on matkustanut sylissä tai penkillä. Eilen se istui pelkääjän paikalla sylissäni. Otin Pyryn syliini kunnolla ja sitten vilkutimme ohi ajaville ja samaan aikaan valoihin pysähtyville. Kaupan pihassa joku mies innostui ja koputteli ikkunaan ja hymyilikin meille (tai siis Pyrylle).

Meillä on ollut myös hieman erimielisyyksiä siitä, kuka meidän laumassamme oikein määrää. Pyry on myös kova puremaan käsiä mutta sitä yritän hillitä rauhoittamalla koiraa. Toivottavasti saamme karsittua ikävän tavan, vaikka hampailla tunnusteleminen onkin pennuille ominaista varsinkin hampaiden vaihtuessa.

Pyry kasvaa kovaa tahtia. Sunnuntaina se rökitti kaverin kleiniä ja hyppäsi jopa sen selkään. En oikein osannut suhtautua sen rakasteluyrityksiin. Pari kertaa olen huomannut, että Pyry on nylkyttänyt pehmoleluaan. Olen pitemmittä puheitta ja meteliä nostamatta ottanut lelun ja antanut Pyrylle jotain muuta ajateltavaa. Mitähän siitäkin vielä tulee? Kuinka saan kitkettyä nylkyttämisen niin, ettei koira innostu ihmisistä? Onneksi sellaista ei ole vielä tapahtunut!

Viime päivinä on ollut niin kylmä, että Pyry käy vain pikaisesti tekemässä asiansa ja tulee heti takaisin oven taakse. Sisälle päästyään se juoksee heti sohvalle ja menee peiton alle lämmittelemään. Sen lempipaikaksi on selvästi noussut sohvan selkänojan karmi, johon paistaa aurinko monta tuntia päivässä. Siinä onkin mukava kelliä.

On ihanaa omistaa koira, joka tykkää kaikista ja josta kaikki tykkäävät. Pyry on reipas ja kerää kehuja minne meneekin. Vaikka Pyry joskus, siis vähintään kerran päivässä, koettelee hermojani, en edes keksi sellaista summaa, josta antaisin sen pois.

Ensi viikolla madotan Pyryn ja varaan ajan rokotukseen.