Pyry on tavannut jo pari koirakaveria. Kairan kanssa meinaa olla vähän ongelmallista, koska Kaira on niin iso. Pyryn koko pää mahtuu sen suuhun. Ehkä ystävyyden syveneminen vaatii hieman totuttelua.
Tiistaina tapasimme Sipen. Menoa ja meininkiä riitti niin, että Pyry nukahti heti autoon päästyään. Onneksi pojista tuli kavereita ja olemme tervetulleita Sipen luo toistekin.
Huomenna menemme tapaamaan Iines-tyttöä. Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Ihmisiä olemme myös tavanneet. Pyry tykkää kaikista. Tosin appiukkoni tavatessaan se piiloutui sohvan taakse. Muut ovat saaneet heti kasvopesun, kun Pyry on hypännyt syliin hakemaan silityksiä.
Välillä iskee epäilys siitä, saanko kasvatettua Pyrystä kunnon koiraa. Vein alkuviikosta kaikki 6 koirakirjaa takaisin kirjastoon ja tulin takaisin yhden kanssa. Sain käsiini Tuire Kaimion Pennun kasvatuksen. Tutustun siihen vähitellen ja yritän suodattaa siitä tarpeellisen ja ei-tarpeellisen tiedon.
Pyry on todellinen sylikoira. Se haluaa nukkua lähellä, leikkiä lähellä, olla lähellä. Syli taitaa olla paras paikka. Kun siinä tulee liian kuuma, voi siirtyä viereen nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti