Kuvassa on maailman suloisin koira ja miehen (=V) käsi. V ei kuulemma ole mikään erityinen koiraihminen.. Kuvat, käyttäytyminen ja koiralle höpöttäminen kyllä kertovat aivan jotain muuta. :) Äsken V peitteli Pyryä pyyhkeellä, koska se näytti viluiselta nukkuessaan.
Alku on ehkä mennyt ihan hyvin. Pyry ei ole paljon syönyt, enkä ole nähnyt sen vielä juovankaan. Pissaa ja kakkaa on kyllä tullut! Pissat osuu melkein aina paperille, mutta kakkojen kanssa on veilä vähän hakuammuntaa.
Nukuin ensimmäisen yön lattialla Pyryn majan vieressä. Ajattelin yöllä, että homma sujuu niin hyvin, jotta voin siirtyä sohvalle. Pian heräsin, kun Pyry nukkui peittoni alla. :) En ole vielä päättänyt, millaisella taktiikalla lähden seuraavaan yöhön. Ehkä nukun majan vieressä ja pidän Pyryn majassa.
Olen kauhean epävarma pienen koirani kasvattamisesta. Siihen on vielä lisättävä meikäläisen taipumus stressaamiseen. Onneksi Pikseli laittoi minulle rauhoittavaa sähköpostia pari viikkoa sitten. Monilta muiltakin olen saanut palautetta, että rauhallisesti vain se on otettava. Mutta, mutta.. Mitä jos P ei ikinä opi nukkumaan yksin? Mitä jos se ei totu pantaan? Kakkaa jatkuvasti sohvalle? Ei pidä tarjotusta ruuasta? Jos ruokaa ei olekaan liotettu tarpeeksi? Yritän rauhoitella itseäni lukemalla kirjaa Koirat for Dummies. =D
Pyry on kaikin puolin mahtava koira, kuinkas muutenkaan. Se tykkää meistä, on iloinen ja leikkii. Sen ehdoton lempilelu on kirpparilta ostettu punainen pehmolelu, jonka ristin Pöpöksi. :) Annoimme sille, siis Pyrylle, pari pientä kurkun lohkoa. Siinä vasta oli jännitystä kerrakseen! :) Seurasi ankara lähitaistelu, joka päättyi kurkkujen kohdalta huonosti, ne kun joutuivat voittajan suuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti