Viime päivityksestä on kulunut luvattoman pitkä aika. Paljon on ehtinyt tapahtua tällä välin!
Taitaa olla jo kuukausi siitä, kun Pyry saalisti ensimmäisen rusakkonsa. Pupu oli tosin vasta pentu, mutta yritti huimaa vauhtia karkuun pelottavaa petoa eli Pyry-koiraa. Pyry ahdisti jäniksen puupinon alle, ja pian säälittävä vikinä lakkasi. Pyry oli ylpeä saaliistaan ja kantoikin sen heti ulko-ovemme eteen. En oikein osannut suhtautua aikaansaannokseen, vaan lähinnä itkin suloista pientä pupua, jonka elämä päättyi ennen aikojaan. Pyry ei saanut syödä saalistaan, vaan naapurin raksatyömies lupasi huolehtia ruumiista.
Mikä järkytys se olikaan? Pieni vauvani on raaka peto! Myöhemmin illalla osasin olla ylpeä koirastani, joka nuoresta iästään huolimatta pystyy saalistamaan ravintonsa. Yleensä ravinto kyllä ostetaan paikallisesta Mustista ja Mirristä säkissä..
Pupun jälkeen Pyry on löytänyt metsästä lintuja, tai pikemmin niiden osia, kuten päitä ja jalkoja. Ilmeisesti ne kaikki maistuvat tosi hyvältä, koska mitään ei ole vielä jäänyt syömättä.
Olin eilen uimassa. Pyrylle tuli laiturilla paniikki, kun käänsin selkäni ja lähdin uimaan kauemmas. Sen piti hypätä veteen ja uida mamman syliin. :) Pyry onkin melkoinen mammanpoika, joka seuraa joskus varjon lailla.
Näillä helteillä Pyry on ihan väsynyt, eikä ruokakaan oikein maistu. Käymme pihalla tekemässä paljon totutumpia lyhempiä lenkkejä emmekä muutenkaan peuhaa tavalliseen tahtiin.
Toukokuun lopussa Pyry täytti puoli vuotta. Aika menee tosi äkkiä! Tällä hetkellä se on jo lähes sisäsiisti ja painaa 7,5 kiloa. Tilasin sille netistä uuden pannan, taluttimen ja valjaat, kaikki tietysti samaa väriä ja sarjaa. :) Koulutus on vielä kesken, ja tänne-käskyn totteleminen satunnaista. Haukkumisen lopettaminen on lähes mahdotonta ja hihnassa kulkemistakin pitää vielä harjoitella. Kaikesta huolimatta Pyry on elämäni rakkaus.
