Kaveri

Perheeseemme muutti eilen uusi uros. Sen nimi on Fairi. Oikeastaan sen nimi oli jokin deellä alkava, joka sitten vääntyi suussani Fairiksi. Hyvin tuntuu viesti menevän perille, vaikka nimi onkin vähän jalostettu. Fairi on jo aikuinen pitkäkarvainen collie eli kavereiden kesken lassie. Olin jo pitempään harkinnut ottavani Pyrylle kaverin. Mietin toista pihakoiraa ja aikuisia koiria. Sitten törmäsin Fairiin, joka tuntui luonteensa puolesta sopivan tasapainoiselta ja rauhalliselta kaverilta. Nyt pojat nukkuvat sulassa sovussa. Olen vielä hieman sokissa enkä tiedä, mitä olen mennyt tekemään. Ehkä arki asettuu omiin tuttuihin uomiinsa ajan myötä.

Kevättää

Pyry ja minä muutimme helmikuussa ihan omaan kotiin. Alku sujui vähän kehnosti, kun Pyry rupesi merkkailemaan uusia huonekaluja. Onneksi nyt on takana jo ainakin 3 kuivaa viikkoa. Mietin jo vakavasti koiran pallien leikkauttamista. Eihän koira niillä oikeastaan tee mitään, jos en aio tehdä siitä isää jollekin pihakoirapentueelle. Tällä hetkellä käännyn lapsettomuuden kannalle.

Pyryä kummastuttaa, kun täällä on niin paljon tilaa, eikä mammaa aina näy yhdellä vilkaisulla. Pyry onkin ottanut tavakseen maata sellaisilla paikoilla, joista näkee mahdollisimman moneen huoneeseen uudessa kaksiossamme. Uroksellani esiintyy myös jonkinmoista läheisriippuvuutta. Usein se pistää maate niin lähelle, että varmasti huomaa, jos liikahdankin. Joskus ihan pelottaa, kuinka riippuvaisia olemme toisistamme.

Tänään kävimme ottamassa rokotukset ja saimme lääkekuurin nenäpunkkiin. Mukavaa asua niin keskustassa ja silti maalla, että eläinlääkärille sai mennä heti. 10 minuutin matka taittui lenkkeillen. Pyry käyttäytyi ihan kummallisesti vastaanotolla. Yleensähän se tykkää kaikista, mutta.. Pyry murisi ja karttoi lääkärin kosketusta, meinasi lähteä karkuun pöydältä ja jouduinkin pitämään sitä kunnolla kiinni. Toimenpiteen jälkeen ojensin pankkikorttini lääkärille, ja siitäkös se haukku repesi. Pyry selvästi puolusti minua mustasukkaisesti. Siinäpä vasta uljas uros!

Pian lähdemme käymään Mustissa ja Mirrissä. Ajattelin ostaa koiralle kuivamuonaa ja pakastettua lihaa ja luita ja siten kallistaa ruokavaliota barffauksen suuntaan. Ehkä lihaa aamulla ja nappuloita illalla?

Koulutuksessa on vielä tekemistä: Varsinkin vastaantulijat kiinnostavat. Olemmekin saaneet jo muutaman tutun, jotka tulevat vastaan joka aamu samassa kohdassa. Myös koirakavereita morjestetaan.

Olen miettinyt lenkityksen ja ulkoilun määrää. Tavoitteena on 1,5 tuntia päivittäin. Rytmimme on suurin piirtein 4 lenkkiä: aamulla, töiden jälkeen, n. 18 maissa ja illalla noin yhdeksältä. Näitten lenkkien lisäksi virtaa riittää heilumiseen ja leikkimiseen. Suosituin lelu tällä hetkellä onkin tyhjä 1,5 litran vissyvesipullo. Siitä kuuluu niin mukava ääni, kun sitä retuuttaa!

Joululoma

Katso mamma, löysin pihalta tällaisen jäätyneen hiiren. Mitä? Enkö saakaan tuoda sitä sisälle? Tämän puun tuon ainakin. Sitä on niin kiva murentaa lattialle.

Olimme eilen aamulenkillä metsässä. Sieltä löytyi juuri ammuttu jänis. Kuinka mielenkiintoista! Ennen kuin ehdin tehdä mitään, joku oli jo repinyt siltä korvan irti ja toi sen sisälle. Harhautin Pyryä makupalalla ja sain kuin sainkin anastettua korvan itselleni.

Etsin pari isoa muovipussia ja kävin paketoimassa jäätyneen raadon. Sitten kiikutin sen roskapönttöön. Kuinka ollakaan, roskikset oli tyhjätty juuri aamulla. Toivottavasti seuraavaan tyhjennyskertaan pitää pientä pakkasta, jotta jänis ei rupea liiaksi haisemaan pöntön pohjalla.

Olemme tänään toista päivää joululomalla. Ohjelmassa on puunpalasten ja suolestettujen pehmolelujen raivausta. Iltapäivällä lähdemme isän luo viettämään joulua. Saa nähdä, mitä Pyry tykkää sisälle tuotavasta kuusesta.

Lämmintä joulua teille, jotka seuraatte meidän edesottamuksiamme!

Synttärit

Meillä asuu nyt tomera 1-vuotias. Synttärit menivät allekirjoittaneen kuumeillessa, mutta tilasin Pyrylle kuitenkin villapaidan synttärilahjaksi. Illalla päivää juhlittiin koiranmakkaralla ja katsomalla pari jaksoa Hopeanuolta.

Eilen satoi ensilumi. Puin Pyrylle manttelin, ja sitten lähdimme tutkailemaan valkoista metsää. Se olikin melko jännittävää: maa oli valkoinen mutta silti oli pimeä. Jännä seurata, kuinka Pyry selvästi nauttii lumesta. Joka paikassa on niin paljon katseltavaa ja tongittavaa.

Olin äskettäin viikon erossa Pyrystä, kun ohjelmassa oli työmatkaa ja muuta menoa. Koin olevani huono äiti, kun nautin pitkään nukkumisesta. Podin huonoa omaatuntoa myös siitä, että jätän koirani isäni vaivoiksi. Tosin uskon vakaasti, että Pyry toi melkoisesti iloa isäni elämään. Vaikka koirastani kuulemma on vaivaa samaan tapaan kuin pienestä lapsesta: 274, vai kuinka te nuoret sanotte. :D No mutta: Pyryhän tuo iloa jokaisen elämään. Kun taas näimme, lupasin Pyrylle, että mamma ei jätä häntä enää koskaan.

Pyry nukkuu yönsä nykyään olohuoneen nojatuolissa. Joskus tosin se haluaa tulla makkariin lattialla lojuvan päiväpeiton päälle. Viime viikolla luulin yskiväni keuhkoni pihalle. Silloin Pyry tuli keskellä yötä katsomaan, mistä kamala meteli kuuluu. Kai se totesi mamman olevan elossa ja lähti takaisin nukkumaan. Tai sitten mamma vain häiritsi sen unia.

Olen huomannut herätyskellon tarpeettomaksi. Joka aamu kello 06.29 Pyry istuu sänkyni viereen tuijottamaan. Jos se osaisi puhua, se varmaan sanoisi: " Mamma, herää jo. Minä ainakin haluan pihalle."

Romantiikkaa

Kohta 11 kuukautta vanha Pyry-poika on huomannut naiset. Hänen tyttöystävällään Kairalla on juoksuaika, mikä aiheuttaa viriilissä uroksessa aikamoisia värinöitä. Pyry ei kuitenkaan ole vielä paikantanut oikeaa kohtaa vaan yrittää levittää siementään Kairan kyljestä tai kuonosta.

Ehkä Pyry ei vielä ole aivan selvillä seksuaalisuudestaan, koska eilen saimme todistaa tapahtumaa, jossa Kaira-tyttö hytkyi ja nytkyi Pyryn päällä. Siinä meillä uljas uros.

Eräänä päivänä Kaira kävi luonamme ja jätti tietysti hajujaan muistoksi. Pyry meni ihan sekaisin. Se uikutti ja valitti, halusi pihalle haistelemaan Kairan pissoja, änkesi syliin ja näytti surkealta. Kyllä naisilla vain on valtaa!

Muuten elo sujuu kuin ennenkin. Aamuisin lämpötila lähentelee nollaa, ja olemmekin pukeneet lenkille ohuen fleecen. Tilasin Pyrylle Hurtan manttelin kovia pakkasia varten.

Lumileikkejä odotellessa.

Viimeinen lomaviikko

Kesäloman viimeinen viikko on ollut täynnä toimintaa. Ajatuksena oli olla tekemättä mitään, mutta silti jokaiselle päivälle on kertynyt jonkinmoista actionia.

Tiistaina olimme ensimmäistä kertaa mätsärissä. Emäntää taisi jännittää enemmän kuin Pyryä. Se oli innoissaan ja halusi vain haistella uusia koiratuttavuuksia. Ilta oli tosi kuuma, ja pian koira väsähti ja laittoi maate. Lopulta pääsimme kehään. Kauniista käynnistä vierelle ei tullut oikein mitään, mutta onneksi Pyry antoi tuomarin rauhassa tutkia hampaat. Tuloksena oli sininen nauha ja parin tunnin odotus. Lopulta pääsimmekin kehään muitten sinisten kanssa ja karsiuduimme ensimmäisellä kierroksella. Vaikka emme niittäneetkään mainetta ja kunniaa, saimme kiitosta muualta: Joku nainen nimittäin kiinnitti huomionsa Pyryyn ja tuli kyselemään rodusta ja luonteesta. Ylpeänä kerroin hänelle Pyryn parhaista puolista.

Keskiviikkona olimme pentukurssilla. Viimeisen tunnin ohjelmaksi oli sovittu kaupunkikierros. Tapasimmekin puistossa ja lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Kävimme muun muassa rautatieasemalla ihmettelemässä itsestään aukeavia ovia. Ei puhettakaan, että Pyry olisi kävellyt nätisti vieressä! Se keskittyi vetämään, nuuskimaan ja merkkailemaan. Kaupungille on kyllä lähdettävä uudestaan, jotta saamme harjoitella ihmisvilinässä käyttäytymistä.

Eilen lauantaina matkasimme ystävän mökille. Päivä sujui ruuan, saunan ja karaoken merkeissä. Uimaankin päästiin. Mökillä oli myös yksi uusi tuttavuus, nimittäin täytetty kettu. Se vasta aiheutti ihmetystä! Ja haukkumista. Ja nuuhkimista. Pyry on parhaimmillaan silloin, kun saa olla joukon mukana tai perheen parissa. Se on heti kaikkien kaveri ja voittaa muut puolelleen. Ehkä se johtuu kauniista silmistään ja mutkattomasta luonteestaan.

Uimamaisterin sukukokous

Pyrystä on kehittynyt todellinen himouimari. Se todellakin pitää uimisesta, koska täytyyhän sen mennä muun porukan mukana. Märkään pihakoiraan tarttuu mukavasti rapaa, jonka se sitten kuljettaa mukanaan autoon, sohvalle, petille..

Uiminen aiheuttaa Pyrylle virtapiikin, ja koira on hetken ihan vallaton. :) Energinenhän se on yleensä aina, mitä nyt helteillä ei jaksa touhuta ihan samaan tahtiin kuin hieman viileämmällä säällä. Virtapiikki katoaa yhtäkkiä, ja märkä koira kaatuu kyljelleen nukkumaan. Usein petipaikkana on nojatuoli tai syli, pehmeää ja lämmintä pitää olla. Joskus väsy yllättää kesken matkan, ja Pyry nukahtaa lattialle tai hiipii tuolin alle rauhaan.

Olimme eilen sukukokouksessa. Siellä Pyry tapasi äitinsä, isänsä, molemmat siskonsa ja melkein kaikki veljensä. Tytöt olivat kauniita, pieniä ja siroja. Pieniä olivat myös veljet Pyryyn verrattuna. Se oli selvästi perheen suurin ja ihan omannäköisensä. Muilla koirilla ei ollut ruskeaa naamaa, vaan olivat enemmän mustavalkoisia. Isäkoiran omistajan mukaan Pyry muistuttaa isoisäänsä Tabascoa. Isoisän kuvan näkee täältä: http://www.anneniemi.fi/koirat.htm
Lienee turha mainita, että omasta mielestäni Pyry on ulkoisesti ja sisäisesti suvunsa priimus. :)

Tapaaminen oli mukava ja rento. Emäntämme oli laittanut pöydän koreaksi pihalle, ja koirat saivat telmiä isossa häkissä. Oli mukava vaihtaa kuulumisia melkein sukulaisten kanssa. Toivottavasti näemme taas ensi kesänä!